Viime yö oli sitten ihan käsittämättömän vaikea. Menin jo ennen kymmentä sänkyyn, mutta eihän se uni sieltä halunnut tulla, vaikka oli ihan äärimmäisen uupunut olo. Pyörin sängyssä noin kolme tuntia ennen kuin viimein nukahdin. Taisi siinä muutama kyynelkin tirahtaa... Saihan se poikakin sieltä viestiä lähetettyä kun vietti aikaa aulan telkkaritilassa ennen kuin sai edes tupaan takaisin mennä.
Unet eivät olleet mitenkään hyvät ja aamulla oli taas ilmeisesti lääkkeiden takia huono olo ja kipuakin jonkin verran. Päätin silti mennä kouluun ja yllättävän hyvin siellä jaksoin. Juttelin ihmisten kanssa ja sain kouluhommiakin tehtyä, vaikka olo oli aika ajoin hyvin tuskallinen. Ilokseni sitten pääsimmekin kaksi tuntia aikaisemmin pois. Siinä vaiheessa alkoikin jo olla kuumeinen olo.
Päivä meni ihmeen hyvin ja mielialakin pysytteli korkeammalla vain laskeakseen taas iltaa kohti. On se vaan niin ankeaa täällä olla yksinään kotona kun mikään ei vie ajatuksia pois. Sitä vain odottaa tulevaa koulupäivää kauhulla, vaikkei ehkä mitään syytäkään olisi eikä osaa rentoutua ollenkaan. Kaikesta on huono omatunto.
Äiti kävi sentään pikaisesti ennen töihinsä menoa tuomassa ruokaa ja vähän juttelemassa. Tuntuu etten vain saa ihmisiin otetta. Yritän kyllä, mutta en vain onnistu. Ehkä se tästä. Tänään ostin myös ensimmäisen laskiaispullan tänä vuonna... Oli kyllä hävyttömän kallis itse asiassa, mutta kun ne on niin hyviä. Ja piti jotenkin itseään piristää.
Varusmiehen kanssa sain juteltua vähän äsken puhelimessa. Lähinnä olin siis vain hiljaa ja kuuntelin kuulumisia sieltä päästä. Vähän taisin kiukutakin sitä, mihin jamaan on minut pistänyt ja hyljännyt. On vain niin väsyttävää tämä, sekä fyysisesti että henkisesti.
Nyt voisin suihkunraikkaana sitten vaikka raapustaa ensimmäistä kirjettä poitsulle ennen kuin yritän taas unta houkutella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti