Take your drugs

Väsyttää tuhottomasti vaikken tänäänkään ole juuri mitään "järkevää" tehnyt. Elämä alkaa ehkä hieman voittamaan. On se niin kummallinen asia se keikanjälkeinen alakulo. Sitten siitä ei tavallaan halua edes eroon, että muistaisi ja tuntisi edelleen kaiken.

Piti herätä aamulla ennen seitsemää, että ehdin ajaa kaupunkiin psykiatrian lääkärille. Ei kyllä oikein innostanut kesken unien nousta ja ajaa yhteensä 50 kilometriä vain sen takia, että sain istua lääkärin luona noin vartin kuuntelemassa, miten lääkkeet nyt olisivat niin järkevä juttu. Eikä se edes tiedä, että hankin sillä reseptillä ne lääkkeet ja palautin kuitenkin myöhemmin ne apteekkiin. Nyt se siellä luulee, että minulla on resepti, jolla voin halutessani aloittaa lääkityksen. Toivottavasti tein kuitenkin kantani tänään aika selväksi ettei minua lääkkeet kiinnosta. Ei se lääkäri tainnut oikein tajuta tai edes haluta tajuta kantaani asioihin. Ei ollut yhtä epäystävällinen kuin viimeksi, mutta ei sitä silti miksikään päivänsäteeksikään voisi sanoa... Mikä niissä lääkkeissä aina on, että ovat niin autuaaksitekeviä? Vastahan oli juttua tutkimuksista jossain, että masennuslääkkeet eivät toimi hyvin kuin vaikeasti masentuneilla. Muilla lähinnä haittavaikutukset ovat pahempia kuin itse masennus.

Väsyttää väsyttää väsyttää. Poden huonoa omaatuntoa siitä etten tee päivisin mitään. Mutta luinhan minä tänäänkin 65 sivua tenttikirjaa olkoonkin romaani. Kai sekin jotain on. Eikä muutenkaan olisi mielestäni kannattavaa mennä työharjoitteluun enkä nyt edes minnekään kouluun päässyt ylipäätään. Ei voi mitään.

Tekee mieli jäätelöä. Kun nyt vihdoin on sitä Ben & Jerry's:iä pakastimessa varmaan vuoden odotuksen jälkeen.

The way you move has got me yearning

Ehkä oli joku paras keikka taas ikinä. Sitä myötä on nyt sitten keikanjälkeinen masennuskin samaa sarjaa. Kyllä, sellainenkin termi on pakko olla olemassa. Oli hauska reissu. Hieman ahdisti enkä voinut kunnolla syödä, mutta ei ollut ihan järjettömän huono olokaan.

Ihan mahtavaa oli olla Hartwall Areenalla yläkatsomossa ja tuntea musiikin jytinä koko kehossa. Parasta oli tietenkin se, että äidilläkin oli hauskaa. Kiva nähdä sen hymyilevän sillä tavalla.

Nyt taas täällä kotona ja ulkona tuiskuttaa lunta eikä ole edes kovin kylmä. Pitäisi saada puhtia lukea ja tehdä kaikenlaista muutakin. Ei vain ole minkäänlaista motivaatiota.

"I was born with the wrong sign
In the wrong house
With the wrong ascendancy
I took the wrong road
That led to the wrong tendencies
I was in the wrong place at the wrong time
For the wrong reason and the wrong rhyme
On the wrong day of the wrong week
I used the wrong method with the wrong technique"
- Depeche Mode: Wrong

Suvantovaihe

Taas on kirjoittaminen jäänyt. Ei vaan ole ollut sellaista asiaa, minkä olisi saanut järkevään muotoon tänne asti.

Huomenna Helsinkiin katsomaan Depeche Modea. Sitten on sekin koettelemus ohi. Voihan siellä olla ihan kivaakin. Toivottavasti ainakin äidillä on kivaa. Senhän takia minä sinne pääasiassa menen...

Mieliala on nyt ollut parempi varmaan viikon ajan. Ihan mukavaa. Silti pelottaa, että millon tästä taas romahdetaan alas. Pitäisi tässä ihan lähiaikoina päästä testailemaan uusi terapeutti. Se maksuasia vain mietityttää, että paras sitten olla mahdollisimman hyvä terapeutti, jos alan siitä ihan rahaa jatkuvasti maksamaan ja sopimuksen tekemään.

Emilie Autumnin kirja edelleen kesken ja se auttaa kaikessa. Aivan mahtava teos kaikin puolin.