Väsyttää tuhottomasti vaikken tänäänkään ole juuri mitään "järkevää" tehnyt. Elämä alkaa ehkä hieman voittamaan. On se niin kummallinen asia se keikanjälkeinen alakulo. Sitten siitä ei tavallaan halua edes eroon, että muistaisi ja tuntisi edelleen kaiken.
Piti herätä aamulla ennen seitsemää, että ehdin ajaa kaupunkiin psykiatrian lääkärille. Ei kyllä oikein innostanut kesken unien nousta ja ajaa yhteensä 50 kilometriä vain sen takia, että sain istua lääkärin luona noin vartin kuuntelemassa, miten lääkkeet nyt olisivat niin järkevä juttu. Eikä se edes tiedä, että hankin sillä reseptillä ne lääkkeet ja palautin kuitenkin myöhemmin ne apteekkiin. Nyt se siellä luulee, että minulla on resepti, jolla voin halutessani aloittaa lääkityksen. Toivottavasti tein kuitenkin kantani tänään aika selväksi ettei minua lääkkeet kiinnosta. Ei se lääkäri tainnut oikein tajuta tai edes haluta tajuta kantaani asioihin. Ei ollut yhtä epäystävällinen kuin viimeksi, mutta ei sitä silti miksikään päivänsäteeksikään voisi sanoa... Mikä niissä lääkkeissä aina on, että ovat niin autuaaksitekeviä? Vastahan oli juttua tutkimuksista jossain, että masennuslääkkeet eivät toimi hyvin kuin vaikeasti masentuneilla. Muilla lähinnä haittavaikutukset ovat pahempia kuin itse masennus.
Väsyttää väsyttää väsyttää. Poden huonoa omaatuntoa siitä etten tee päivisin mitään. Mutta luinhan minä tänäänkin 65 sivua tenttikirjaa olkoonkin romaani. Kai sekin jotain on. Eikä muutenkaan olisi mielestäni kannattavaa mennä työharjoitteluun enkä nyt edes minnekään kouluun päässyt ylipäätään. Ei voi mitään.
Tekee mieli jäätelöä. Kun nyt vihdoin on sitä Ben & Jerry's:iä pakastimessa varmaan vuoden odotuksen jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti