Kamala torstaiväsymys. Viikko lähestyy loppuaan ja vielä pitäisi hieman jaksaa. Olen yrittänyt pakertaa hieman portfoliota, jonka piti olla valmis jo noin kuukausi sitten, mutta enpä ole ehtinyt tai jaksanut tehdä. Ei se taida valmistua vielä tälläkään viikolla, mutta ehkä ensi viikolla sitten...
Maanantaina ei ollutkaan sitä esitelmää. Opettaja oli sittenkin ymmärtäväinen ja kaikki hoitui kuin tuosta vain pois päiväjärjestystä. Kuukausien piinasta jäi vaan haalea muisto. Hah.
O pääsee huomenna lomille. Ja minä lähden Jyväskylään! Menen katsomaan Die So Fluidin keikkaa ja se on ollut tiedossa jo varmaan lokakuusta lähtien. Tietenkin se sattuu juuri sille päivälle kun O pääsee vihdoin ensimmäiselle lomalleen. Kärsimättömyys on viime päivinä kasvanut enkä millään malttaisi odottaa että nähdään. Keikan odotus on jäänyt hieman vähemmälle ja onkin enemmän ahdistunut olo. Entä jos ei kuitenkaan ole kivaa? Entä jos en osaa valmistautua tarpeeksi? Tai jotain unohtuu? Väsyttää enkä jaksaisi sellaista voimanponnistusta. Mutta voihan se olla ihan kivaakin...
Outoa kun yleensä olen kuitenkin rakastanut keikoilla käymistä. Tai onhan se jännittämisineen ollut sellainen kaksiteräinen miekka, mutta ylipäänsä melko lailla elämäni suola. Olo on vain nyt jotenkin paljon varovaisempi kuin ehkä aiemmin. Pelottaa asiat enemmän ja itsetuntokin on huonompi. Pitäisi vain opetella luottamaan itseensä enemmän ja antaa mennä. Kyllä ne asiat siitä jotenkin suoriutuvat. Pitäisi osata luottaa siihen. Monessakin asiassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti