Aamu

Naapurit pistivät taas pyykinpesukoneen pyörimään ennen yhdeksää. Ei siinä mitään, mutta kun se kone on aivan makuuhuoneeni seinän takana ja pelkkä sen pyöriminen ilman linkousta kuuluu mainiosti tänne ja katkoo kaikki ajatukset. Sinne meni sitten se Danten lukeminen. Pakko yrittää hukuttaa sitä jyrinää läppärin hurinaan. Poikaystävä lähti jo ajoissa kaupunkiin hakemaan minulle kirjastosta tenttikirjoja, koska itselläni ei ole bussikorttia ja hän nyt vain on sellainen enkeli.

Uudenvuodenaatto meni hyvin. Ei mitään ihmeellistä. Katsottiin poikaystävän kanssa Notting Hill (en ole nähnyt paljoakaan leffoja joten poikaystävä saa sivistää minua). Se oli aika ihana elokuva, vaikka loppu olikin melko juustoinen. Oli siinä muutenkin aika arvattavia kohtauksia, mutta eihän se haittaa. Sitten keskiyöllä mentiin koiran kanssa katsomaan raketteja korkeammalle paikalle. Itse ei mitään räjäytelty. Koirakin oli ihan innoissaan mukana. Pomppi lumessa ja juoksenteli sinne tänne. Onneksi se ei säiky raketteja eikä mitään muutakaan sen koommin.

Uusivuosi siis meni ohi ihan noin vaan äkkiä. Joulu meni itse asiassa vielä nopeammin. En uskaltanut ennen aattoa paljoa sitä ajatella ja sitten aattona olikin minulla ihan käsittämättömän hyvä ja lämmin olo. En tiedä mistä se oikein tuli, mutta ei sitä enää sen jälkeen ole ollut. Oli myös kyllä käsittämätön ahdistus lahjoista, koska sain niin paljon ja yhden todella kalliinkin lahjan. Olisi paljon kivempaa mieluummin antaa toisille kun saada. Äiti ja isä nimittäin antoi minulle iPodin, jota kyllä toivoin, mutta en uskonut todellakaan saavani puheista päätellen. Se nyt sitten hieman ahdisti. Samoin kuin se, että poikaystävä osti ihan liikaa lahjoja vaikkeivät välttämättä kalliita olleet kuten sanoi. Olisinpa rikas niin voisin antaa kaikille ihania lahjoja. Tai voisihan sitä vaikka itse tehdä jotain kivaa, mutta se melko varmasti stressaisi liikaa.

Parina yönä peräkkäin koin nyt yölliset kauhukohtaukset tai ainakin niiksi niitä sanon. En tiedä ovatko varmasti niitä. Mutta kuitenkin heräsin yöllä aivan syvästä unesta yhtäkkiä ja olo oli ihan kamala. Ensimmäisenä yönä lähinnä fyysisesti, mutta seuraavana eli toissayönä henkisesti. Silloin oli kamala pelon tunne päällä ja sydämeni hakkasi hirvittävän lujaa vauhtia. Tänä yönä ei mitään tuollaista ollut. Olenko minä nyt tosiaan jotenkin hajoamassa tai niin stressaantunut ja masentunut, että tuollaistakin tapahtuu? Ei ole nimittäin koskaan ennen tapahtunut. Pelottaa, että tämä alamäki vain jatkuu ja tulee vain uusia ja uusia ongelmia ja vaikeuksia arkielämään.

Muitakin terveyshuolia on nyt ihan liikaa. Hammas tai mikälie ien on kipeä ja muutenkin pitäisi käydä siellä hammaslääkärissä. Kaikkea aivan liikaa. Onneksi poikaystävä on apuna ja soittelee jopa minulle lääkäriaikoja tai kyselee terkkarilta mitä aina pitää tehdä. En minä tuollaista ihmistä ansaitsisi olemaan kanssani.