Lääkäreitä

Nyt on tämäkin päivä lusittu. Jumppaa tuskin tulee tehtyä enää. Katsottiin äsken poikaystävän kanssa TV2:lta Pitkät jäähyväiset -dokumentti ja oli kyllä aika koskettava. Molemmat oltiin silmät kyynelissä ohjelman lopussa. En voi kuin ihailla sen miehen kaltaista ihmistä, joka jaksaa hoitaa sairasta vaimoaan. Etenkin se miten hän jaksoi olla positiivinen ja höpötellä vaimolleen kaikenlaista.

Kävin tänään siellä lääkärissä. Lääkäri katsoi korviin ja sanoi että juuri siinä vinkuvassa korvassa on mikäs muukaan kuin karva. Koski aika ihanasti kun lääkäri sen sieltä kaivoi pois. Vieläkin tosin korva jaksaa naksua ja poksua kun pureskelen ja muuta. Nieluun lääkäri ei saanut katsottua, koska nieluni on niin herkkä ettei pysty. Epäilee, että siellä voisi olla jotain tukosta. Sain nyt sitten myös jotain nuhaan tarkoitettua allergialääkettä. En kyllä ymmärrä miksi, mutta ehkä nuo tabletit saa kahdesti päivässä viikon ajan alas. Jos ei saa niin ei voi mitään. Herkkä nielu vaikeuttaa tuskastuttavasti myös lääkkeiden nielemistä. Toivottavasti en koskaan saa sellaista sairautta että olisi pakko niellä isoja tabletteja.

Hammaslääkäriin en päässyt, koska ajanvarausta ei ollut paikan päällä. Mikä ihme sellainen paikka on ettei ole päivystävää henkilöä?? Ja ajanvarauksen soittoaikakin on vain muutama tunti aamulla. Ehkä minä nyt sitten jaksan kärvistellä pari viikkoa sinne yksityiselle päästäkseni. Tänään ei ole niin paha ollut muutenkaan. Ehkä tämä tästä.

Illalla oli jostain syystä todella masentava olo. Suorastaan epätodellinen ja täysin epätoivoinen olo. Poikaystävällekin tuli sanottua kamalia asioita, mutta ehkä ne saa vielä korjattua tai pistettyä tämän tilan piikkiin. En halua sanoa sellaisia asioita enkä halua olla kamala. Se vain aina tulee siitä äärimmäisestä epätoivon tunteesta.

Nyt lääkettä ottamaan. Se on varmaan taas ihan oma taistelunsa.