keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Eksistentiaalinen ahdistus

Illan jumppa jälleen takana. Vatsalihakset ovat niin kipeät etten pystynyt tänään tekemään vatsalihasliikkeitä ollenkaan. Vähän olen säälittävä. Muut kyllä meni vaikka huono olo tuli taas niinkuin eilenkin. Paitsi että ainahan minulla melkein on huono olo? Tänään söin tosin jopa aamiaista verikokeissa käynnin jälkeen. Se meni hyvin eikä tarvinnut edes odotella. Huomenna pitäisi tuloksia kysellä. Ei oikein huvittaisi.

Kamalan myöhä taas. Illat kuluvat niin kauhean nopeasti. Päivällä taas ei tunnu saavan oikein mitään tehtyä. Luin tänään tosin Dantea melko paljon, vielä pitäisi lisää jaksaa sitäkin. Katsottiin Tristram Shandy -leffa, jonka poikaystävä osti minulle joululahjaksi ja illalla myös tsunami-dokumentti, joka tuli tapaninpäivänä televisiosta. Tristram Shandy oli ihan hauska ja virkistävä elokuva, mutta se tsunamidokumentti taisi olla liikaa herkälle mielelleni... En tiennyt että se niin karu on. Tulipahan ainakin kaikenlaisia ajatuksia elämästä. Kuten mitä hittoa me täällä oikein edes tehdään? Olisi paljon helpottavampaa olla uskovainen, että voisi luottaa johonkin Jumalan armoon tai ties mitä.

Aaagh, kun kaikki asiat taas ahdistaa. Pitäisi saada niitä selviteltyä, mutta en vain osaa. Tahtoisin käydä kunnon lääkärissä näyttämässä korviani, josko kaipaisivat puhdistusta tai olisiko niissä kenties jotain pahoinvointiin liittyvää häikkää ja muutenkin keskustella pahoinvoinnista. Mutta olen käynyt niin paljon terveyskeskuksessa viime aikoina, että pelkään että ne pitävät minua ihan ääliönä ja luulosairaana. Haluan tämän kammottavan pahoinvoinnin pois jo viimein, argh. Pitäisi myös saada se hammaslääkäriaika.

Sekavaa tekstiä. Olisi niin paljon asiaa ja silti niin vähän järkevää ajatuksenjuoksua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti