Pieniä saavutuksia

Tänään käytiin poikaystävän kanssa kaupungilla niinkuin suunnittelimmekin ja se meni hyvin. Olin suorastaan hämmästynyt ettei ollut huonoa oloa ja pystyimme hoitamaan kaikki asiat, joita varten sinne menimme. Kaikki oli varmaan vain edellisiltana nappaamani noin puolikkaan Oxaminin ansiota, mutta pääasia että pärjäsin. Ei ole muutenkaan tänään ollut niin paha päivä sillä saralla.

Pelkään oksentamista ihan kauheasti ja inhoan sitä. Viimeksi olen oksentanut elokuun lopulla juuri siitä tämä kaikki sitten alkoikin. En tiedä johtuuko tämä jatkuva pahoinvointi ja ahdistus siitä, mutta siitä lähtien sitä on enemmän ja vähemmän ollut. Sen jälkeen en ole oksentanut oikeasti enkä yökkinytkään, mutta se pahoinvoinnin tunnekin on pahimmillaan jotain hirveää ja inhoan sitä syvästi. Joka kerta toivoisin mieluummin olevani kuollut. Nyt pitää sitten suunnitella kaikki menot tarkkaan ja pelkään jokaista kaupunki- tai kyläreissua ettei vaan tulisi huono olo tai maha menisi sekaisin. Ihan typerää olla tällainen heikko surkimus. Odotan kauhulla miten pärjään kun helmikuun toisena päivänä pitäisi äidin kanssa mennä Helsinkiin katsomaan Depeche Modea...

Ostin tänään monivitamiinipillereitä, mutta tuntuu että ne ovat vähän liian isoja nieltäviksi. Olen erittäin huono tablettien nielemisessä. Harjoitellut kyllä olen elämäni aikana jo ties miten paljon, mutta se on tuskastuttavan vaikeaa. Ostin myös kalsiumvalmistetta ja ne tabletit ovat vielä isompia. Ironisinta on, että niiden purkissa lukee "helposti nieltäviä", kyllä varmasti. Poikaystävä johti minulle äsken melko pitkänsorttisen venyttely- ja kuntoilutuokion. Niska ja hartiat ovat minulla olleet varmaan vuosikausia ihan järkyttävän jumissa enkä jaksaisi sitä enää. En tiedä auttaako mikään venyttely ja harjoittelu ja tuleeko meidän tuota edes jatkettua. Toivon, että poikaystävä saisi minuun jotain ryhtiä. Olisi kyllä kiva päästä ohjatuillekin venyttely- ja treenitunneille. En vain ole ikinä oikein harrastanut liikuntaa eikä rahaakaan ylimääräistä tietenkään ole. Katsotaan nyt. Ehkä kotiharjoituksetkin auttavat.

Masentavia hetkiä on ollut, mutta ei niin pahasti kuin ennen joulua. Silloin olin varmaan päiväkausia ihan alamaissa tai jopa viikon tai ties miten pitkään. Haluaisin saada kaikkia asioita kuntoon että ehkä henkinenkin painolasti vähentyisi. Mainittakoon nyt ainakin tuo niska- ja hartiaongelma. Sekin osaa vetää mielen niin matalaksi kun vain koskee ja tuntuu pahalta. Huomenna menen verikokeisiin. Toivon, että niistä ehkä selviäisi jotain pahoinvoinninkin kannalta vaikkei lääkäri niitä sitä varten määrännytkään. Ainakin saisi tietää, että sillä saralla olisi kaikki hyvin. Lisäksi poikaystävä ehkä soittaa huomenna molemmille ajat hammaslääkäriin. En ole käynytkään siellä varmaan melkein kolmeen vuoteen. Nyt voisin ehkä uskaltautuakin yksityiselle vaikka viisaudenhampaat hieman hirvittävät, että repivätkö pois vai mitä.

Nyt pitäisi jo käydä nukkumaan tai ainakin lukemaan, että jaksan aamulla nousta verikokeisiin lähtemään. Lukemisen alla on Danten Jumalainen näytelmä, josta pitäisi lukea ensimmäinen osa eli Helvetti tenttiä varten. Kyseistä tenttiä varten pitää lukea kilo muitakin kirjoja niin eipähän ole vapaa-ajan ongelmia kunhan vain saisi sitäkin aikaiseksi. Laiska kun olen.