14. huhtikuuta kuoli palanen minuakin.
Ei tätä pysty käsittämään.
Vaikka kaikki tämä tuntuu typerältä ja säälittävältä niin tiedän miltä tuntuu menettää joku läheinen. Ja tämä tuntuu samalta.
Miksi kaikki tärkeimmät lähtevät?
Tulee kamala ikävä ja pelottaa että muutkin katoavat. Silti pelko on suurimmaksi osaksi kokonaan poissa. Mitä väliä tällä hetkellä on melkeinpä millään? Mitä väliä jollain lakolla tai koirankakoilla tien varressa?
Maailmasta on poistunut hieno ihminen. Maailma on taas astetta huonompi paikka. Ja nyt pitäisi löytää jostain se uusi toivonkipinä. Type O Negative on muuttanut elämääni paljonkin ja parempaan siis. Kasvattanut, ollut ajatuksissa läsnä ja seurana musiikin muodossa. DVD:tkin on moneen kertaan katsottu. Aina olen toivonut että vielä livenäkin heidät ja Peterin näkisin. Nyt se toivo on mennyt ja sen asian kanssa on opeteltava elämään. Tavallaan elämässäni ei mikään näkyvästi muutu, mutta silti muuttuu melkein kaikki.
You changed me forever.
Peter Steele 1962-2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti